I'm Alive !

Heidå rakkaat lukijat ! :)

Mä jopa muistin tän paikan olemassaolon ja aattelin tulla kertomaan teille vähän kuulumisia.

Mun kesä on mennyt erittäin jees, pääsin jopa luokalta ja nyt ois suunta kohti sinne vanhaan kouluun. Oon saanu taas aivan älyttömästi uusia kavereita ja festareilla on käyty :)   Mun mieli on jotenkin valaistunu tän kesän aikana ja mulle on sanottu että oon paljon positiivisempi kun keväällä. Toiki saattaa johtua siitä, että oon nyt pystyny unohtamaan kaiken stressin ja muut huolenaiheet. Oon myös shoppaillu aivan jumalattomasti, värjänny hiukset taas vaaleemmiks ja lopettanu juomisen melkein kokonaan. Aivan älyttömän mahtava fiilis pitkään aikaan :>

Mut taas toisaalta, mun välit on nykyään aika jäätävät joidenki vanhojen frendien kanssa. Mä en tiedä mikä muhun on tullu, mutta en pysty enää hengaamaan niitten joittenki kanssa samalla tavalla ku ennen. Tulee välillä semmonen fiilis, että oon puolessa vuodessa kasvanu henkisesti joku pari-kolme vuotta. Viime kevät on kasvattanu mua henkisellä tasolla aivan helkkaristi, niinku nää rankimmat jaksot nyt yleensä..
Mut toisaalta oon tosi onnellinen, koska ton Kyyjärven kauden aikana oon löytäny muutaman ihmisen, joittenka toivon pysyvän mun elämässä vielä pitkään.

 Näin tänään. Mä koitan alkaa taas postailemaan ahkerammin, ja toi ulkoasuki tulee muuttumaan jossain vaiheessa ku riittää taas aikaa. Koitan myös tehdä sen videopostauksen jossain vaiheessa kun sitä on toivottu aika usein :)

Annika kuittaa !

Ask me anything !

Elieli, saatte kysyä multa nyt ihan mitä tahansa. Aikaa on 6.6 asti =)

My head is dark place to be

Tekevälle sattuu, sen mäkin opin tossa perjantaina oikein loistavasti. Taas, jälleen kerran en oo ehtiny postailemaan mutta mulla on siihen tälläkertaa erittäin hyvä syy. Mä nimittäin oon perjantaista asti maannut sairaalassa. Pääsin eilen himaan ja nyt pitäis ottaa chillisti jonkiaikaa.

Eli meille kävi sellanen pieni äksidentti kun oltiin tulossa assalta himaan. Vauhtia oli autossa aika reippaasti ja sitten se tietenki lähti mutkassa lapasista, kolme kertaa katon kautta ympäri ja metsään. Tai näin oon ainaki kuullu, mä en meinaan muista tosta tapahtuneesta mitään. Oon vaan kuullu muilta että oon lentäny takaikkunasta ulos sinne metsään.

Selvisin loppupelissä aika pienillä vammoilla tosta koko jutusta, maksaan  tuli pieni haava,  muutama mustelma ja ruhjeita naamassa. Mun frendille kävi taas vakavammin. Siltä on murtunu jalka ja toisella selkä .. Mut oon oikeesti onnellinen että ollaan kaikki hengissä ja näin ...

Ja mä en enää ikinä haluu kokea mitään tollasta. Voitte kuvitella sen tunteen, ku heräät jostain metsästä ja luulet että oot vaan nukahtanu autoon, ja se mitä näät ei oo todellista. Sitte huomaat ambulanssin ja paloauton, katot kättäs missä on sun omaa verta. Sitte tulee paniikki, ku tajuat että se on oikeesti todellista. Sä et tiedä, onko sun kaverit hengissä. Jos on, ni missä kunnossa. Mä en ton tarkemmin osaa selittää tota tunnetta, muistelen että multa lähti ton jälkeen taju, vissiin ihan pelkästä järkytyksestä. 

Tota päivää ei kukaan unohda ainakaan vähään aikaan. Ei pelkästään ton onnettomuuden takia, koska tona samana iltana oli ollu jotai muutaki häslinkiä mun frendien osalta. Niitä oli joku nisti osottanu aseella ja uhannu tappaa, ja tais se laukastakin sen pyssyn, ja se luoti osu ihan parin metrin päähän siitä mun frendistä.

Opin tosta kaikesta nyt ainaki sen että käyttäkää turvavyötä  , oli tilanne mikä tahansa. Koska se neljäs siinä autossa säilytti henkensä sen avulla. Ja mä en tiedä mitä oisin tehny jos tää ihminen ois kuollu, se on kuitenki mulle hirmu tärkee, niinku kaikki muutki. Toiseks, vaikka mä tossa aikasemmin sanoinki että mulla on välillä semmonen fiilis että oon vaa katoomassa jonnekkin, ja kukaan ei tunnu muistavan mun olemassaoloa, ni silti tääl on aina joku joka välittää. Ja ainaki mulla noita ihmisiä on näköjään paljo. Mun facebook-seinälle oli ilmestyny sen neljän päivän aikana tosi paljo kommentteja, missä kyseltii mun voinnista yms. Ja vaikka ne ei sitä usein sanokkaan, mä tiedän ainaki nyt että ne välittää silti. Mulla on maailman parhaimmat frendit, siitä ei pääse mihinkään ♥

Niin ja, eniten mua kuitenki harmittaa, että hukkasin melkein koko mun omaisuuden tossa tällissä. Mun guessin laukku meni rapakuntoon, hävitin mun meikit, pidennyksistä lähti klipsit irti, hukkasin mun molemmat aurinkolasit, hajuveden, rikoin mun housut, korut ja kaikkee tällästä pientä kivaa. No, onneks vakuutus korvaa. Joku nyt tietenki kelaa että kui mä pystyn ajattelemaan tälläsiä asioita, mähän melkein kuolin. Mutta siis silti, tää kaikki on osa mua. Jotenki tuntuu että jotain ei oo enää tallella, mut onneks rahalla saa, ja autolla pääsee:)
ps, tossa on vielä linkki siitä onnettomuudesta!

 

overrated shit

Ihan ensiksi anteeks taas jälleen kerran kun en oo jaksanu kirjotella tänne mitään. Mulla ei oo ollu mitään mielenkiintoa taas keskittyä yhtään mihinkään ku kaikki taas kusee niin loistavasti :)

Mä oon nyt lähinnä tän viikon datannu ihan himona ja syöny. Mä ihmettelen että jaksoin jopa raahata itteni shoppailemaan. Emmä tietenkää löytäny sieltä ku jotain korviksia ja muutaman paidan. Aini, ja itseruskettavaa !
hih, musta on tullu viikossa kauhee himokäyttäjä :> Mä oon luonnostaan ihan törkeen vaalee. Siis mä tuskin erotun ees lumihangesta talvella, oikeesti. Nyt mä oon kuitenki aika lähellä sitä tavotetta mitä haluunki, lisäälisäälisää....

Mua ahdistaa etten oo jaksanu liikkua hirveesti ulkona. Ei oo ollu oikeen fiiliksiä, en tiiä miks. Siellä on kuitenki ollu hirveen nätti ilma melkein koko viikon, ja täällä on ollu melkein +10-astetta joka päivä. Mua itseasiassa hävettää, etten oo jaksanu liikkuu minnekkää. Mun piti saada nää läskit pois kesäks että kehtaan näytellä mun napakorua, mut kusi näköjään seki. Pitäis varmaan ryhdistäytyy ja ottaa itteeni niskasta kiinni siinäki asiassa.


Muttamutta, huomenna taas on taas perjantai eli partytime. Lähen taas reivaamaan jossain seurassa jonnekkin suuntaan ja ensviikolla kutsuu kyyjärvi. Tätä odotellessa ...

-nniGa kuittaa

Partytime

Tänään on perjantai. Biletyspäivä, kaikilla muilla paitsi mulla :) Mulla ois edessä vielä viis tuntia autossa istumista ja tällästä kivaa. Sitte pääsenki taas hoodeille jatkamaa huomenna sitä mihi viimeks jäin, eli rajatonta reivaamista kellon ympäri ja sillee :) Muuten anteeks hirveesti etten oo ehtiny oikee postailemaan tässä viime aikoina. Mun pää on ollu ihan tyhjä ja mitään ideoista ei oo ilmestyny mistä-än, mutta mä nyt yritän skarpata pikkusen ja kirjotella useemmin. Sekä blogiin että koulukirjoihin. Mulla loppu oikeestaan eilen koulu ja nyt oon niinku ns. "kesälomalla". Eli sain jonkinlaisen vapautuksen koulusta, mut joudun opiskelemaan himassa nyt loppukevään,. Tää on nyt hyvä ratkasu silleen, että mun ei tarvii olla koulussa kattelemassa muutaman kusipään naamoja ja saan nukkua pitkään aamulla. Ja oikeestaan mä voin tehdä mitä huvittaa :)

Ja huomenna räjähtäää ft. Suvi !

 Annika kuittaa :)

hihihiih ♥

ÄÄÄÄ MIKÄ ILMA ! Aeeevan ihana etten sanois :) Tääl oli jo +10 astetta mitä tänään vilkasin aamulla tohon astemittariin. Oon muutenki ollu tänään ihan superhyper hyvällä tuulella, en tiiä miks :3 Pistin taas iskän rahat palamaan ja tilasin itelleni kaikkee jännää. 

tää on yks uus super-rakkaus ♥

mitäs tykkäätte ?

Tilasin kans ginasta kaikkii kivoja keväisiä vaatteita/koruja :>

Aattelin muuten tehä postauksen tossa jokupäivä kaikista mun tyyliin ja tämmösiin liittyvistä asioista :) mielipiteitä kehiin mitä haluutte lukea !

Memories cause love, love kills

"Mul on liikaa kysymyksii jotka painaa,
mä haluun nauraa mut, mite muistaa,
ei mikää oo samallailla niinku enne,
miks sun piti lähtee, muista en eilisest,
katon taakse, tunnen huolen takanani,
nyt on selvä, seison omil jaloillani,
mä haluun takas, kaikki mitä oli enne,
mikä auttaa ku tuntuu et alas menee"


Niimpä. Mulla on ollu nyt muutamii päivii sellanen ihan vitun turhautunu olo. En tiiä miks. Mua vaan nyt sattuu ahdistamaan kaikki. Koulu ei vois enää mennä huonommin, himassa on asiat ihan päin jotain, tuntuu et kaikki frendit vaa yhtäkkii hävii ympäriltä. Ihanku millää ei ois mitää merkitystä enää. Mulla oli asiat hyvin viimeks kesällä. Silloin viimeks tuntu siltä et täl kaikel on joku suunta ja mun kaikki ajatukset tulevaisuudest oli ihan selvät. Mut seki kaikki vaan katos. Yhtäkkii vaan niinku tajusin että eihän mulla oo enää yhtään mitää. Kaikist jännint täs on se, et mä en jaksa ees reagoida siihen mitenkää. Oon jo niin tottunu tähä kaikkee paskaa mitä mun elämä on ollu nyt viimeset puol vuotta. Mä oon aina saanu melkein kaikki mitä oon halunnu, mut ei mulle koskaan oo mikään riittäny. Mut nyt täl hetkel mä tekisin ihan mitä tahansa et saisin ne vanhat, hyvät ajat takasin. Mut vaik mä en oo täl hetkel onnellinen ni oon silti viel tässä. Koitan nyt oppii elämään päivä kerrallaan ja kattomaan mihin tää nyt viel menee. Ihan sama, eihän mulla oo enää mitään menetettävää.
Mun mieli vissiin elää jotain ihan omaa elämää jossain. Ei mulla oo ollu mitään ideaa pitkään aikaan mitä mä nyt haluan. Kelaan vaan että kaikki hoitaa nää asiat mun puolesta ja mun ei tarvii ku vaan chillailla ja näin. Mä kyl tiedän et ainoo kuka vois vaikuttaa oon mä. Mut entä sitte ku ei yksinkertasesti vaan jaksa ? Tein mä mitä tahansa ni epäonnistun aina. Emmä jaksa enää ees yrittää, koska ei sillä kuitenkaan oo mitään väliä.