"Mul on liikaa kysymyksii jotka painaa,
mä haluun nauraa mut, mite muistaa,
ei mikää oo samallailla niinku enne,
miks sun piti lähtee, muista en eilisest,
katon taakse, tunnen huolen takanani,
nyt on selvä, seison omil jaloillani,
mä haluun takas, kaikki mitä oli enne,
mikä auttaa ku tuntuu et alas menee"
Niimpä. Mulla on ollu nyt muutamii päivii sellanen ihan vitun turhautunu olo. En tiiä miks. Mua vaan nyt sattuu ahdistamaan kaikki. Koulu ei vois enää mennä huonommin, himassa on asiat ihan päin jotain, tuntuu et kaikki frendit vaa yhtäkkii hävii ympäriltä. Ihanku millää ei ois mitää merkitystä enää. Mulla oli asiat hyvin viimeks kesällä. Silloin viimeks tuntu siltä et täl kaikel on joku suunta ja mun kaikki ajatukset tulevaisuudest oli ihan selvät. Mut seki kaikki vaan katos. Yhtäkkii vaan niinku tajusin että eihän mulla oo enää yhtään mitää. Kaikist jännint täs on se, et mä en jaksa ees reagoida siihen mitenkää. Oon jo niin tottunu tähä kaikkee paskaa mitä mun elämä on ollu nyt viimeset puol vuotta. Mä oon aina saanu melkein kaikki mitä oon halunnu, mut ei mulle koskaan oo mikään riittäny. Mut nyt täl hetkel mä tekisin ihan mitä tahansa et saisin ne vanhat, hyvät ajat takasin. Mut vaik mä en oo täl hetkel onnellinen ni oon silti viel tässä. Koitan nyt oppii elämään päivä kerrallaan ja kattomaan mihin tää nyt viel menee. Ihan sama, eihän mulla oo enää mitään menetettävää.
Mun mieli vissiin elää jotain ihan omaa elämää jossain. Ei mulla oo ollu mitään ideaa pitkään aikaan mitä mä nyt haluan. Kelaan vaan että kaikki hoitaa nää asiat mun puolesta ja mun ei tarvii ku vaan chillailla ja näin. Mä kyl tiedän et ainoo kuka vois vaikuttaa oon mä. Mut entä sitte ku ei yksinkertasesti vaan jaksa ? Tein mä mitä tahansa ni epäonnistun aina. Emmä jaksa enää ees yrittää, koska ei sillä kuitenkaan oo mitään väliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti