I'm Alive !

Heidå rakkaat lukijat ! :)

Mä jopa muistin tän paikan olemassaolon ja aattelin tulla kertomaan teille vähän kuulumisia.

Mun kesä on mennyt erittäin jees, pääsin jopa luokalta ja nyt ois suunta kohti sinne vanhaan kouluun. Oon saanu taas aivan älyttömästi uusia kavereita ja festareilla on käyty :)   Mun mieli on jotenkin valaistunu tän kesän aikana ja mulle on sanottu että oon paljon positiivisempi kun keväällä. Toiki saattaa johtua siitä, että oon nyt pystyny unohtamaan kaiken stressin ja muut huolenaiheet. Oon myös shoppaillu aivan jumalattomasti, värjänny hiukset taas vaaleemmiks ja lopettanu juomisen melkein kokonaan. Aivan älyttömän mahtava fiilis pitkään aikaan :>

Mut taas toisaalta, mun välit on nykyään aika jäätävät joidenki vanhojen frendien kanssa. Mä en tiedä mikä muhun on tullu, mutta en pysty enää hengaamaan niitten joittenki kanssa samalla tavalla ku ennen. Tulee välillä semmonen fiilis, että oon puolessa vuodessa kasvanu henkisesti joku pari-kolme vuotta. Viime kevät on kasvattanu mua henkisellä tasolla aivan helkkaristi, niinku nää rankimmat jaksot nyt yleensä..
Mut toisaalta oon tosi onnellinen, koska ton Kyyjärven kauden aikana oon löytäny muutaman ihmisen, joittenka toivon pysyvän mun elämässä vielä pitkään.

 Näin tänään. Mä koitan alkaa taas postailemaan ahkerammin, ja toi ulkoasuki tulee muuttumaan jossain vaiheessa ku riittää taas aikaa. Koitan myös tehdä sen videopostauksen jossain vaiheessa kun sitä on toivottu aika usein :)

Annika kuittaa !

Ask me anything !

Elieli, saatte kysyä multa nyt ihan mitä tahansa. Aikaa on 6.6 asti =)

My head is dark place to be

Tekevälle sattuu, sen mäkin opin tossa perjantaina oikein loistavasti. Taas, jälleen kerran en oo ehtiny postailemaan mutta mulla on siihen tälläkertaa erittäin hyvä syy. Mä nimittäin oon perjantaista asti maannut sairaalassa. Pääsin eilen himaan ja nyt pitäis ottaa chillisti jonkiaikaa.

Eli meille kävi sellanen pieni äksidentti kun oltiin tulossa assalta himaan. Vauhtia oli autossa aika reippaasti ja sitten se tietenki lähti mutkassa lapasista, kolme kertaa katon kautta ympäri ja metsään. Tai näin oon ainaki kuullu, mä en meinaan muista tosta tapahtuneesta mitään. Oon vaan kuullu muilta että oon lentäny takaikkunasta ulos sinne metsään.

Selvisin loppupelissä aika pienillä vammoilla tosta koko jutusta, maksaan  tuli pieni haava,  muutama mustelma ja ruhjeita naamassa. Mun frendille kävi taas vakavammin. Siltä on murtunu jalka ja toisella selkä .. Mut oon oikeesti onnellinen että ollaan kaikki hengissä ja näin ...

Ja mä en enää ikinä haluu kokea mitään tollasta. Voitte kuvitella sen tunteen, ku heräät jostain metsästä ja luulet että oot vaan nukahtanu autoon, ja se mitä näät ei oo todellista. Sitte huomaat ambulanssin ja paloauton, katot kättäs missä on sun omaa verta. Sitte tulee paniikki, ku tajuat että se on oikeesti todellista. Sä et tiedä, onko sun kaverit hengissä. Jos on, ni missä kunnossa. Mä en ton tarkemmin osaa selittää tota tunnetta, muistelen että multa lähti ton jälkeen taju, vissiin ihan pelkästä järkytyksestä. 

Tota päivää ei kukaan unohda ainakaan vähään aikaan. Ei pelkästään ton onnettomuuden takia, koska tona samana iltana oli ollu jotai muutaki häslinkiä mun frendien osalta. Niitä oli joku nisti osottanu aseella ja uhannu tappaa, ja tais se laukastakin sen pyssyn, ja se luoti osu ihan parin metrin päähän siitä mun frendistä.

Opin tosta kaikesta nyt ainaki sen että käyttäkää turvavyötä  , oli tilanne mikä tahansa. Koska se neljäs siinä autossa säilytti henkensä sen avulla. Ja mä en tiedä mitä oisin tehny jos tää ihminen ois kuollu, se on kuitenki mulle hirmu tärkee, niinku kaikki muutki. Toiseks, vaikka mä tossa aikasemmin sanoinki että mulla on välillä semmonen fiilis että oon vaa katoomassa jonnekkin, ja kukaan ei tunnu muistavan mun olemassaoloa, ni silti tääl on aina joku joka välittää. Ja ainaki mulla noita ihmisiä on näköjään paljo. Mun facebook-seinälle oli ilmestyny sen neljän päivän aikana tosi paljo kommentteja, missä kyseltii mun voinnista yms. Ja vaikka ne ei sitä usein sanokkaan, mä tiedän ainaki nyt että ne välittää silti. Mulla on maailman parhaimmat frendit, siitä ei pääse mihinkään ♥

Niin ja, eniten mua kuitenki harmittaa, että hukkasin melkein koko mun omaisuuden tossa tällissä. Mun guessin laukku meni rapakuntoon, hävitin mun meikit, pidennyksistä lähti klipsit irti, hukkasin mun molemmat aurinkolasit, hajuveden, rikoin mun housut, korut ja kaikkee tällästä pientä kivaa. No, onneks vakuutus korvaa. Joku nyt tietenki kelaa että kui mä pystyn ajattelemaan tälläsiä asioita, mähän melkein kuolin. Mutta siis silti, tää kaikki on osa mua. Jotenki tuntuu että jotain ei oo enää tallella, mut onneks rahalla saa, ja autolla pääsee:)
ps, tossa on vielä linkki siitä onnettomuudesta!

 

overrated shit

Ihan ensiksi anteeks taas jälleen kerran kun en oo jaksanu kirjotella tänne mitään. Mulla ei oo ollu mitään mielenkiintoa taas keskittyä yhtään mihinkään ku kaikki taas kusee niin loistavasti :)

Mä oon nyt lähinnä tän viikon datannu ihan himona ja syöny. Mä ihmettelen että jaksoin jopa raahata itteni shoppailemaan. Emmä tietenkää löytäny sieltä ku jotain korviksia ja muutaman paidan. Aini, ja itseruskettavaa !
hih, musta on tullu viikossa kauhee himokäyttäjä :> Mä oon luonnostaan ihan törkeen vaalee. Siis mä tuskin erotun ees lumihangesta talvella, oikeesti. Nyt mä oon kuitenki aika lähellä sitä tavotetta mitä haluunki, lisäälisäälisää....

Mua ahdistaa etten oo jaksanu liikkua hirveesti ulkona. Ei oo ollu oikeen fiiliksiä, en tiiä miks. Siellä on kuitenki ollu hirveen nätti ilma melkein koko viikon, ja täällä on ollu melkein +10-astetta joka päivä. Mua itseasiassa hävettää, etten oo jaksanu liikkuu minnekkää. Mun piti saada nää läskit pois kesäks että kehtaan näytellä mun napakorua, mut kusi näköjään seki. Pitäis varmaan ryhdistäytyy ja ottaa itteeni niskasta kiinni siinäki asiassa.


Muttamutta, huomenna taas on taas perjantai eli partytime. Lähen taas reivaamaan jossain seurassa jonnekkin suuntaan ja ensviikolla kutsuu kyyjärvi. Tätä odotellessa ...

-nniGa kuittaa

Partytime

Tänään on perjantai. Biletyspäivä, kaikilla muilla paitsi mulla :) Mulla ois edessä vielä viis tuntia autossa istumista ja tällästä kivaa. Sitte pääsenki taas hoodeille jatkamaa huomenna sitä mihi viimeks jäin, eli rajatonta reivaamista kellon ympäri ja sillee :) Muuten anteeks hirveesti etten oo ehtiny oikee postailemaan tässä viime aikoina. Mun pää on ollu ihan tyhjä ja mitään ideoista ei oo ilmestyny mistä-än, mutta mä nyt yritän skarpata pikkusen ja kirjotella useemmin. Sekä blogiin että koulukirjoihin. Mulla loppu oikeestaan eilen koulu ja nyt oon niinku ns. "kesälomalla". Eli sain jonkinlaisen vapautuksen koulusta, mut joudun opiskelemaan himassa nyt loppukevään,. Tää on nyt hyvä ratkasu silleen, että mun ei tarvii olla koulussa kattelemassa muutaman kusipään naamoja ja saan nukkua pitkään aamulla. Ja oikeestaan mä voin tehdä mitä huvittaa :)

Ja huomenna räjähtäää ft. Suvi !

 Annika kuittaa :)

hihihiih ♥

ÄÄÄÄ MIKÄ ILMA ! Aeeevan ihana etten sanois :) Tääl oli jo +10 astetta mitä tänään vilkasin aamulla tohon astemittariin. Oon muutenki ollu tänään ihan superhyper hyvällä tuulella, en tiiä miks :3 Pistin taas iskän rahat palamaan ja tilasin itelleni kaikkee jännää. 

tää on yks uus super-rakkaus ♥

mitäs tykkäätte ?

Tilasin kans ginasta kaikkii kivoja keväisiä vaatteita/koruja :>

Aattelin muuten tehä postauksen tossa jokupäivä kaikista mun tyyliin ja tämmösiin liittyvistä asioista :) mielipiteitä kehiin mitä haluutte lukea !

Memories cause love, love kills

"Mul on liikaa kysymyksii jotka painaa,
mä haluun nauraa mut, mite muistaa,
ei mikää oo samallailla niinku enne,
miks sun piti lähtee, muista en eilisest,
katon taakse, tunnen huolen takanani,
nyt on selvä, seison omil jaloillani,
mä haluun takas, kaikki mitä oli enne,
mikä auttaa ku tuntuu et alas menee"


Niimpä. Mulla on ollu nyt muutamii päivii sellanen ihan vitun turhautunu olo. En tiiä miks. Mua vaan nyt sattuu ahdistamaan kaikki. Koulu ei vois enää mennä huonommin, himassa on asiat ihan päin jotain, tuntuu et kaikki frendit vaa yhtäkkii hävii ympäriltä. Ihanku millää ei ois mitää merkitystä enää. Mulla oli asiat hyvin viimeks kesällä. Silloin viimeks tuntu siltä et täl kaikel on joku suunta ja mun kaikki ajatukset tulevaisuudest oli ihan selvät. Mut seki kaikki vaan katos. Yhtäkkii vaan niinku tajusin että eihän mulla oo enää yhtään mitää. Kaikist jännint täs on se, et mä en jaksa ees reagoida siihen mitenkää. Oon jo niin tottunu tähä kaikkee paskaa mitä mun elämä on ollu nyt viimeset puol vuotta. Mä oon aina saanu melkein kaikki mitä oon halunnu, mut ei mulle koskaan oo mikään riittäny. Mut nyt täl hetkel mä tekisin ihan mitä tahansa et saisin ne vanhat, hyvät ajat takasin. Mut vaik mä en oo täl hetkel onnellinen ni oon silti viel tässä. Koitan nyt oppii elämään päivä kerrallaan ja kattomaan mihin tää nyt viel menee. Ihan sama, eihän mulla oo enää mitään menetettävää.
Mun mieli vissiin elää jotain ihan omaa elämää jossain. Ei mulla oo ollu mitään ideaa pitkään aikaan mitä mä nyt haluan. Kelaan vaan että kaikki hoitaa nää asiat mun puolesta ja mun ei tarvii ku vaan chillailla ja näin. Mä kyl tiedän et ainoo kuka vois vaikuttaa oon mä. Mut entä sitte ku ei yksinkertasesti vaan jaksa ? Tein mä mitä tahansa ni epäonnistun aina. Emmä jaksa enää ees yrittää, koska ei sillä kuitenkaan oo mitään väliä.

Fuck you, my dear

Mihin tässä maailmassa voi enää luottaa ?
Totuus on , että ei mihinkään. Ystävät pettävät lupaukset, hylkäävät, valehtelevat, käyttävät hyväksi ja pahimillaan pilaavat elämäsi. Onko tuttua ? Kyllä on.

Mulla on ollut jo pitkään perjaate, että en luota keheenkään paitsi itseeni. Mut on petetty liian monta kertaa että luottaisin täydellisesti  johonkuhun. Koskaan ei voi tietää mitä niitten ihmisten pään sisällä oikeesti liikkuu. Ja se oikeesti satuttaa. Pahinta on , jos ihminen ketä oikeesti luulee hyväksi frendiks, tekee jotain tällästä.  Okeiokei, oon itekki harrastanu tota, mut lopetin sen heti ku sain ite tuntea sen miltä se tuntuu. Mutta se ei oo vielä mitään siihen verrattuna kun tietää itse olevansa syypää, ja frendi on vihanen juuri mulle. No, se mikä ei tapa sattuu vitusti :> Mut oon sen kans huomannu, että aika parantaa haavat ja lopulta se luottamus kasvaa takasin molemmin puolin. Vaikka se kestää, ni se on sen kaiken kivun arvosta. Mutta on toisaalta taas sellasiakin tekoja, mitä ei voi antaa anteeksi. Kaikki se paska mikä kaatuu niskaan. Ihan kaikki. Mä en osaa antaa nyt hirveesti mitään esimerkkejä, koska se riippuu ihan ihmisestä ja siitä mihin itse sen rajan vetää. Mut tollanen yks ihan perus on pettäminen esim. parisuhteessa. Toinen lähtee bileisiin kun toinen jää himaan. Sitte kuulee seuraavana aamuna joltain frendin frendin serkulta mitä illalla tapahtu. Ei sellasta voi antaa anteeks, varsinkaan jos se pettäjä ei pysty keräämään itteään ja kertomaan ite, se vaan mun mielestä osottaa kuinka paljo se toinen oikeesti välittää.  Nojoo , ymmärrän kyllä että siinä vaiheessa saattaa tulla tunti turpaan ja muuta mukavaa, mut ei voi mitään. Mitään tollasta ei voi pitää ikuisesti salassa, kyllä se joskus tulee ilmi :> Mulla ei itelläni oo henkilökohtasta kokemusta tosta, mutta tiiän tapauksia...

Että tällästä tänään , mitä huomenna ? :)
PPPPPPS. Ehdotelkaa niitä postausideoita !!! Mun päässä ei nyt tällä hetkellä liiku mitään muuta ku silmät, joten saatte nyt luvan auttaa hieeman :) Kuvapostauksia on jonkuverran toivottu , mutta mulla ei oo näillänäkymin kamerassa muuta kun mun ja Mariannen jotain ihme sekoilukuvia, ja mä veikkaan että te ette hirveen mielellään haluu niitä nähdä :D

Me, Myself & I

Mua siis pyydettiin tekemään itestäni sellanen postaus , missä on jotain ns. faktoja musta :> Oon tosi huono kertomaan mitään itestäni, ja mussa muutenkaan ei nyt hirveestä mitään tietämisen arvosta oo , mut tässä on ainaki jotain;

1. MOIMEITSI
Siis joo, mä olen Annika. Mun elämä ei tällähetkellä oo hirveen mielenkiintosta koska tää mun nykyinen asuinpaikka rajottaa aika paljon. Viikolla nään välillä mun frendejä, käyn lenkillä koirien kanssa ja valokuvaan. Mun luonteesta voi olla tosi montaa mieltä. Joittenki ihmisten mielestä saatan aluks vaikuttaa tosi veemäiseltä ämmältä koska en yleensä heti ensimmäiseks näytä itestäni sitä todellista kuvaa. Ärsyttävimmät piirteet mussa on ehkä se varautuneisuus ja joskus mulla on hirveet ennakkoluulot kaikesta, mutta onneks toiki vaihe lähtee aina sitä mukaan kun asioihin tottuu. Mut perus meitsi on ilonen, puhelias ja sellanen perus-säätäjä, jonka takia oon melkein aina jonkulaisissa ongelmissa. Ton kaiken vastapainoks oon temperamenttinen, ärsyttävä ja teen asioita mitkä kaduttaa myöhemmin. Mulla on myös tosi pimee huummorintaju, jota yleensä oppii ymmärtämään kun tutustuu muhun paremmin :>



2. Tärkeitä asoita
Mä rakastan mun frendejä. Ne on mulle kaikki kaikessa ja valmiina tukemaan mua silloin ku tarviin niitä. Toiseks mulla on joku ihan ihmeellinen tarve hamstrata kaikkea. Esim. kaikki perus kengät, vaatteet, laukut, korut, meikit hiustenhoitotuotteet ja hajuvedet on mulle oikeesti iso rahareikä joka saa mut oikeestaan aina hyvälle tuulelle :) Hmm, nukkuminen on kivaa, ja kouluaamut perseestä. Vihaan eniten sitä ku joku tulee aamulla, aikasin raiskaamaan mun unet ja säikyttelemään :> Yleensä mä en hirveesti tosta välitä, ja ihan innoissani nukun siihe puolille päiville vaikka onki koulua. hih.  Perhe on myös mulle tosi tärkee, ja on varmaan aika turhaa edes sanoa etten vois elää ilman niitä ihmisiä.

3. Inhokit
äöö, eniten täs maailmas vihaan omia asenteita. Niistä paremmin kerroin jo silloin aikasemmin. Mua ärsyttää myös riitely, asennevammaset ihmiset,riippuvuus jostain, itkeminen ja jollain tavalla heikkous & pelko. Nää asiat saa mut usein raivon partaalle. Mulle on opetettu joskus pienenä, että itku ja pelko on heikkoutta. Sen takia mä en pysty myöntämään kellekkään sitä että pelkään jotain. Harvoin mä osaan myöskään näyttää mun oikeita tunteita kellekkään. Välillä musta tuntuu että mä itse pelkään itkemistä koska silloin mä todistan itelleni että oon heikko, ja mä oikeesti häpeen sitä. Sekavaa, mut näin se menee :)

4. Paheet
 Tupakka, hyi. Mua kaduttaa se että aloin ees polttamaan. Oli heppo aloittaa kun melkein kaikki mun frendit poltti. Ja itseasiassa polttaa vieläkin. En mä nyt oikeesti menis sanomaan että oon joku riippuvainen, siitä on tullu vaan tapa mistä ei pääse eroon. Sama juttu alkoholin kanssa, mut se on vaan pahempi ongelma ku toi tupakka. Mä en itseasiassa ees ite tiiä mikä siinä niin kiehtoo. Mut emmä pysty vaan kontroilloimaan sitä. Jos mä juon, juon kunnon perseet ja that's it. 

Tossa oli nyt ehkä noi perusjutut mitkä mulla ekana tuli mieleen. Multa tottakai saa tulla kyselemään/ehdottelemaan lisää tämmösiä, mutta oon todella huono kirjottamaan itsestäni mitään erikoista :) 

♥, Nniqa

Reason to life

Aloin tässä ykspäivä miettimään mikä oikeesti on tärkeetä mun elämässä. Tulin siihen tulokseen että frendit. Ne on aina tukemassa mua ku mulla on vaikeeta tai oon muutenvaa masentunu. Mulla on siis ihan älyttömästi frendejä, mut ei mulla oo ku oikeesti vaan muutama sellasii kunnon luottoja keille voin soittaa vaikka neljältä aamulla jos mulla on joku hätä tai laiffi muuten  vaa potkii päähän. Mut tärkein niist kaikista on Ira. Oon tuntenu sen jo ala-asteelta, mut me ollaan oltu sen kanssa parhaita kavereita vasta vähän päälle vuos. Se on silti mun ykkönen ja rakastan sitä eniten täs koko vitun paskassa maailmassa. Vaikka me ollaan koettu kaikki maailman ylä- ja alamäet se on silti pysyny mun vierellä vaikka oonki ollu välillä niin kusipää sitä kohtaa. Eniten siinä mä arvostan sitä, että tein miten kusisesti tahansa, se on antanu mulle anteeks sellasetki teot mitä mä en välttämättä pystyis hyväksymää. Se on kattonu vierestä mun angstia ja vittuilua, ja tukenu mua silloin ku mulla on ollu tosi vaikeeta elämässä, pitäny musta huolta silloin ku mä en ite oo pystyny käsittämään kuinka alas oon vajonnu, ja ennen kaikkea pysyny mun vierellä vaikka mä nyt oonki muuttanu toiselle puolelle suomea. Ilman tätä naista mä en pystyis elämään, ja se voi olla varma et mä pysyn sen vierellä aina, niiku seki on pysyny mun.

Kiitos kulta, että oot olemassa, rakastan sua ! ♥

Travel Fever

Äööö muhun iski ihan törkee matkakuume :< Rupee jo oikeesti kyrpimää tää suomen ilmasto ja kylmyys. Vois oikeesti tää aika mennä pikkusen nopeemmin että tulis jo ees kesä, ja pääsis eroon tästä ahdistavsta kylmyydestä. Jo kesä-heinäkuussa oon melko varmasti lähössä kuukaudeks Unkariin töihin sinne hevostilalle mun tutun kanssa, joka on siellä vetämässä niitä leirejä. Mun frendi lupaili lähteä jo messiin sinne. Parasta tässä kuitenki  on ainaki se , että sain tossa muutama viikko sitte kuulla mutsilta että ollaan lähössä marraskuussa Thaimaaseen. Aww, mä en malta oikeesti oottaa et pääsen sinne rannoille kuvailemaan, ottamaan aurinkoa, sukeltamaan ja muuta mukavaa :3 hih, oon jo tässä vaiheessa ehtiny miettimään kaiken valmiiks, mut voi olla että suunnitelmat muuttuu vielä tässä ajan kuluessa :) Lentomatkoista en hirveesti välitä. Oikeestaan se on aika turhauttavaa ja ahdistaa istua jossain postimerkin kokosessa tilassa puol vuorokautta. Faak, mitenköhän selviin.. No mutta joo, eiköhän sekin sitten selviä ku sinne asti päästään.

Näitä odotellessa, Annika

Catch me before I fall

ÄÄÄÄ. ahdistaa. Sain just puhelun yheltä mulle tosi tärkeeltä ihmiseltä. Se käski mun taas kerran miettimään mun omaa elämää ja sitä mitä mä mun elämältä haluan. Kuulemma mun pitäis taas rauhottua ja miettii miten voisin parantaa tätä mun tilannetta. Taas. Kuulemma mun elämässä ei oo mitään muuta ku pelkkää bailausta ja dokausta yms. Mä on kuitenki vähän eri mieltä asioista. Sanoin sille että muut ihmiset on tehny mun elämästä tällästä hirveetä draamaa, mut sitteku aloin tossa äsken miettimää, ni ehkä se oonki vaan mä ite kuka siitä tällästä tekee.  Mua ärsyttää oikeesti tää mun oma saamattomuus ja se, että mä en vaan yksinkertasesti osaa tajuta että mä voin itse vaikuttaa niin paljo asioihin jos mä vaan haluan. Mä oon aina tottunu saamaa kaiken mitä haluun vaan sillä et pyytää joltain. Mut nyt mä luulen että tohon on tultava muutos. Mä en oo oikeen koskaa osannu ottaa apua vastaa, ku oon aina laskenu sen varaan että pärjään ite. Aina on mun pitäny olla niin perkeleen vahva ja kova. Koskaan ei oo saanu luovuttaa. Nyt vihdoinki toi ihminen sai mut tajuumaan että mulla ei oikeestaan oo yhtään kontrollia mihinkään, ja teen kaikki miten mua itteäni huvittaa. Mut mä en vaa pysty sulattamaan sitä et mun pitäis kuunnella muita ja tehä miten muut haluu. Emmä vaan osaa. Välillä mulle tulee sellasia vaiheita et on pakko ees yrittää että pääsis jotenki tässä elämäs eteenpäin. Mut toi vaihe ei kestä ku muutaman päivän ja sitte alkaa taas se hirvee kapinointi kaikkia vastaan ja taas MINÄ päätän MINUN omista asioista ja muut voi lähettää ittensä peltipurkissa plutoon. Oikeesti ei tästä tuu yhtään mitään. Nyt oon kuitenki onnellinen et tiedän mikä täs on ongelmana. Ehkä mä jatkossa osaan kattoo ajoissa peiliin ja myöntää itelleni et mä olin se syypää. MinäItse.

"Skip the fuckin järki, nyt ei kiinnosta yhtään
Mul on sydäntä, tunteet, ja pää täynnä tyhjää
siks teen mitä lystään ja tyrin oikeen huolel
mut säästän huolet ja kadun niit vast huomen"

xoxo, Annika

New start

Päätin nyt siis pitkän harkinta-ajan jälkeen ruveta kirjottamaan/purkamaan mun ajatuksia blogiin.
Ois tosi jees jos jengi rupeis lukemaan tätä, ja et ees jotain kiinnostais tää mun sekava elämä ja mun ajatukset nyt siis muutenkin.
  Voin aluks nyt kertoa sen verran, et mulla ei oo minkää näköstä ideaa mitä tänne rustailisin , eli mielellään mulle saa tulla ehdottelemaan kaiken näköstä mitä nyt ikinä haluuttekaan tietää :)
Yleisesti nyt mulla ei oo elämää paitsi viikonloppusin. Jouduin muuttamaan toiselle puolelle suomea mun alkoholi-ongelman takia ja sen , että en voinu enää asua mun mutsin kanssa. Tosta muutosta on aikaa nyt muutama kuukaus, ja tuntuu et mitä enemmän näit päiviä tääl kuluu, niin sitä enemmän mun elämänilo vähentyy. Mulla ei oo täällä ku yks oikeesti tosi läheinen frendi, ja loput sitte asuuki siinä 400km:n päässä.

Että tällästä, mä nyt yritän päästä kirjottelemaan tätä usein.
Rohkeesti vaan lukijoita !

♥, Annika