Fuck you, my dear

Mihin tässä maailmassa voi enää luottaa ?
Totuus on , että ei mihinkään. Ystävät pettävät lupaukset, hylkäävät, valehtelevat, käyttävät hyväksi ja pahimillaan pilaavat elämäsi. Onko tuttua ? Kyllä on.

Mulla on ollut jo pitkään perjaate, että en luota keheenkään paitsi itseeni. Mut on petetty liian monta kertaa että luottaisin täydellisesti  johonkuhun. Koskaan ei voi tietää mitä niitten ihmisten pään sisällä oikeesti liikkuu. Ja se oikeesti satuttaa. Pahinta on , jos ihminen ketä oikeesti luulee hyväksi frendiks, tekee jotain tällästä.  Okeiokei, oon itekki harrastanu tota, mut lopetin sen heti ku sain ite tuntea sen miltä se tuntuu. Mutta se ei oo vielä mitään siihen verrattuna kun tietää itse olevansa syypää, ja frendi on vihanen juuri mulle. No, se mikä ei tapa sattuu vitusti :> Mut oon sen kans huomannu, että aika parantaa haavat ja lopulta se luottamus kasvaa takasin molemmin puolin. Vaikka se kestää, ni se on sen kaiken kivun arvosta. Mutta on toisaalta taas sellasiakin tekoja, mitä ei voi antaa anteeksi. Kaikki se paska mikä kaatuu niskaan. Ihan kaikki. Mä en osaa antaa nyt hirveesti mitään esimerkkejä, koska se riippuu ihan ihmisestä ja siitä mihin itse sen rajan vetää. Mut tollanen yks ihan perus on pettäminen esim. parisuhteessa. Toinen lähtee bileisiin kun toinen jää himaan. Sitte kuulee seuraavana aamuna joltain frendin frendin serkulta mitä illalla tapahtu. Ei sellasta voi antaa anteeks, varsinkaan jos se pettäjä ei pysty keräämään itteään ja kertomaan ite, se vaan mun mielestä osottaa kuinka paljo se toinen oikeesti välittää.  Nojoo , ymmärrän kyllä että siinä vaiheessa saattaa tulla tunti turpaan ja muuta mukavaa, mut ei voi mitään. Mitään tollasta ei voi pitää ikuisesti salassa, kyllä se joskus tulee ilmi :> Mulla ei itelläni oo henkilökohtasta kokemusta tosta, mutta tiiän tapauksia...

Että tällästä tänään , mitä huomenna ? :)
PPPPPPS. Ehdotelkaa niitä postausideoita !!! Mun päässä ei nyt tällä hetkellä liiku mitään muuta ku silmät, joten saatte nyt luvan auttaa hieeman :) Kuvapostauksia on jonkuverran toivottu , mutta mulla ei oo näillänäkymin kamerassa muuta kun mun ja Mariannen jotain ihme sekoilukuvia, ja mä veikkaan että te ette hirveen mielellään haluu niitä nähdä :D

Me, Myself & I

Mua siis pyydettiin tekemään itestäni sellanen postaus , missä on jotain ns. faktoja musta :> Oon tosi huono kertomaan mitään itestäni, ja mussa muutenkaan ei nyt hirveestä mitään tietämisen arvosta oo , mut tässä on ainaki jotain;

1. MOIMEITSI
Siis joo, mä olen Annika. Mun elämä ei tällähetkellä oo hirveen mielenkiintosta koska tää mun nykyinen asuinpaikka rajottaa aika paljon. Viikolla nään välillä mun frendejä, käyn lenkillä koirien kanssa ja valokuvaan. Mun luonteesta voi olla tosi montaa mieltä. Joittenki ihmisten mielestä saatan aluks vaikuttaa tosi veemäiseltä ämmältä koska en yleensä heti ensimmäiseks näytä itestäni sitä todellista kuvaa. Ärsyttävimmät piirteet mussa on ehkä se varautuneisuus ja joskus mulla on hirveet ennakkoluulot kaikesta, mutta onneks toiki vaihe lähtee aina sitä mukaan kun asioihin tottuu. Mut perus meitsi on ilonen, puhelias ja sellanen perus-säätäjä, jonka takia oon melkein aina jonkulaisissa ongelmissa. Ton kaiken vastapainoks oon temperamenttinen, ärsyttävä ja teen asioita mitkä kaduttaa myöhemmin. Mulla on myös tosi pimee huummorintaju, jota yleensä oppii ymmärtämään kun tutustuu muhun paremmin :>



2. Tärkeitä asoita
Mä rakastan mun frendejä. Ne on mulle kaikki kaikessa ja valmiina tukemaan mua silloin ku tarviin niitä. Toiseks mulla on joku ihan ihmeellinen tarve hamstrata kaikkea. Esim. kaikki perus kengät, vaatteet, laukut, korut, meikit hiustenhoitotuotteet ja hajuvedet on mulle oikeesti iso rahareikä joka saa mut oikeestaan aina hyvälle tuulelle :) Hmm, nukkuminen on kivaa, ja kouluaamut perseestä. Vihaan eniten sitä ku joku tulee aamulla, aikasin raiskaamaan mun unet ja säikyttelemään :> Yleensä mä en hirveesti tosta välitä, ja ihan innoissani nukun siihe puolille päiville vaikka onki koulua. hih.  Perhe on myös mulle tosi tärkee, ja on varmaan aika turhaa edes sanoa etten vois elää ilman niitä ihmisiä.

3. Inhokit
äöö, eniten täs maailmas vihaan omia asenteita. Niistä paremmin kerroin jo silloin aikasemmin. Mua ärsyttää myös riitely, asennevammaset ihmiset,riippuvuus jostain, itkeminen ja jollain tavalla heikkous & pelko. Nää asiat saa mut usein raivon partaalle. Mulle on opetettu joskus pienenä, että itku ja pelko on heikkoutta. Sen takia mä en pysty myöntämään kellekkään sitä että pelkään jotain. Harvoin mä osaan myöskään näyttää mun oikeita tunteita kellekkään. Välillä musta tuntuu että mä itse pelkään itkemistä koska silloin mä todistan itelleni että oon heikko, ja mä oikeesti häpeen sitä. Sekavaa, mut näin se menee :)

4. Paheet
 Tupakka, hyi. Mua kaduttaa se että aloin ees polttamaan. Oli heppo aloittaa kun melkein kaikki mun frendit poltti. Ja itseasiassa polttaa vieläkin. En mä nyt oikeesti menis sanomaan että oon joku riippuvainen, siitä on tullu vaan tapa mistä ei pääse eroon. Sama juttu alkoholin kanssa, mut se on vaan pahempi ongelma ku toi tupakka. Mä en itseasiassa ees ite tiiä mikä siinä niin kiehtoo. Mut emmä pysty vaan kontroilloimaan sitä. Jos mä juon, juon kunnon perseet ja that's it. 

Tossa oli nyt ehkä noi perusjutut mitkä mulla ekana tuli mieleen. Multa tottakai saa tulla kyselemään/ehdottelemaan lisää tämmösiä, mutta oon todella huono kirjottamaan itsestäni mitään erikoista :) 

♥, Nniqa

Reason to life

Aloin tässä ykspäivä miettimään mikä oikeesti on tärkeetä mun elämässä. Tulin siihen tulokseen että frendit. Ne on aina tukemassa mua ku mulla on vaikeeta tai oon muutenvaa masentunu. Mulla on siis ihan älyttömästi frendejä, mut ei mulla oo ku oikeesti vaan muutama sellasii kunnon luottoja keille voin soittaa vaikka neljältä aamulla jos mulla on joku hätä tai laiffi muuten  vaa potkii päähän. Mut tärkein niist kaikista on Ira. Oon tuntenu sen jo ala-asteelta, mut me ollaan oltu sen kanssa parhaita kavereita vasta vähän päälle vuos. Se on silti mun ykkönen ja rakastan sitä eniten täs koko vitun paskassa maailmassa. Vaikka me ollaan koettu kaikki maailman ylä- ja alamäet se on silti pysyny mun vierellä vaikka oonki ollu välillä niin kusipää sitä kohtaa. Eniten siinä mä arvostan sitä, että tein miten kusisesti tahansa, se on antanu mulle anteeks sellasetki teot mitä mä en välttämättä pystyis hyväksymää. Se on kattonu vierestä mun angstia ja vittuilua, ja tukenu mua silloin ku mulla on ollu tosi vaikeeta elämässä, pitäny musta huolta silloin ku mä en ite oo pystyny käsittämään kuinka alas oon vajonnu, ja ennen kaikkea pysyny mun vierellä vaikka mä nyt oonki muuttanu toiselle puolelle suomea. Ilman tätä naista mä en pystyis elämään, ja se voi olla varma et mä pysyn sen vierellä aina, niiku seki on pysyny mun.

Kiitos kulta, että oot olemassa, rakastan sua ! ♥

Travel Fever

Äööö muhun iski ihan törkee matkakuume :< Rupee jo oikeesti kyrpimää tää suomen ilmasto ja kylmyys. Vois oikeesti tää aika mennä pikkusen nopeemmin että tulis jo ees kesä, ja pääsis eroon tästä ahdistavsta kylmyydestä. Jo kesä-heinäkuussa oon melko varmasti lähössä kuukaudeks Unkariin töihin sinne hevostilalle mun tutun kanssa, joka on siellä vetämässä niitä leirejä. Mun frendi lupaili lähteä jo messiin sinne. Parasta tässä kuitenki  on ainaki se , että sain tossa muutama viikko sitte kuulla mutsilta että ollaan lähössä marraskuussa Thaimaaseen. Aww, mä en malta oikeesti oottaa et pääsen sinne rannoille kuvailemaan, ottamaan aurinkoa, sukeltamaan ja muuta mukavaa :3 hih, oon jo tässä vaiheessa ehtiny miettimään kaiken valmiiks, mut voi olla että suunnitelmat muuttuu vielä tässä ajan kuluessa :) Lentomatkoista en hirveesti välitä. Oikeestaan se on aika turhauttavaa ja ahdistaa istua jossain postimerkin kokosessa tilassa puol vuorokautta. Faak, mitenköhän selviin.. No mutta joo, eiköhän sekin sitten selviä ku sinne asti päästään.

Näitä odotellessa, Annika

Catch me before I fall

ÄÄÄÄ. ahdistaa. Sain just puhelun yheltä mulle tosi tärkeeltä ihmiseltä. Se käski mun taas kerran miettimään mun omaa elämää ja sitä mitä mä mun elämältä haluan. Kuulemma mun pitäis taas rauhottua ja miettii miten voisin parantaa tätä mun tilannetta. Taas. Kuulemma mun elämässä ei oo mitään muuta ku pelkkää bailausta ja dokausta yms. Mä on kuitenki vähän eri mieltä asioista. Sanoin sille että muut ihmiset on tehny mun elämästä tällästä hirveetä draamaa, mut sitteku aloin tossa äsken miettimää, ni ehkä se oonki vaan mä ite kuka siitä tällästä tekee.  Mua ärsyttää oikeesti tää mun oma saamattomuus ja se, että mä en vaan yksinkertasesti osaa tajuta että mä voin itse vaikuttaa niin paljo asioihin jos mä vaan haluan. Mä oon aina tottunu saamaa kaiken mitä haluun vaan sillä et pyytää joltain. Mut nyt mä luulen että tohon on tultava muutos. Mä en oo oikeen koskaa osannu ottaa apua vastaa, ku oon aina laskenu sen varaan että pärjään ite. Aina on mun pitäny olla niin perkeleen vahva ja kova. Koskaan ei oo saanu luovuttaa. Nyt vihdoinki toi ihminen sai mut tajuumaan että mulla ei oikeestaan oo yhtään kontrollia mihinkään, ja teen kaikki miten mua itteäni huvittaa. Mut mä en vaa pysty sulattamaan sitä et mun pitäis kuunnella muita ja tehä miten muut haluu. Emmä vaan osaa. Välillä mulle tulee sellasia vaiheita et on pakko ees yrittää että pääsis jotenki tässä elämäs eteenpäin. Mut toi vaihe ei kestä ku muutaman päivän ja sitte alkaa taas se hirvee kapinointi kaikkia vastaan ja taas MINÄ päätän MINUN omista asioista ja muut voi lähettää ittensä peltipurkissa plutoon. Oikeesti ei tästä tuu yhtään mitään. Nyt oon kuitenki onnellinen et tiedän mikä täs on ongelmana. Ehkä mä jatkossa osaan kattoo ajoissa peiliin ja myöntää itelleni et mä olin se syypää. MinäItse.

"Skip the fuckin järki, nyt ei kiinnosta yhtään
Mul on sydäntä, tunteet, ja pää täynnä tyhjää
siks teen mitä lystään ja tyrin oikeen huolel
mut säästän huolet ja kadun niit vast huomen"

xoxo, Annika

New start

Päätin nyt siis pitkän harkinta-ajan jälkeen ruveta kirjottamaan/purkamaan mun ajatuksia blogiin.
Ois tosi jees jos jengi rupeis lukemaan tätä, ja et ees jotain kiinnostais tää mun sekava elämä ja mun ajatukset nyt siis muutenkin.
  Voin aluks nyt kertoa sen verran, et mulla ei oo minkää näköstä ideaa mitä tänne rustailisin , eli mielellään mulle saa tulla ehdottelemaan kaiken näköstä mitä nyt ikinä haluuttekaan tietää :)
Yleisesti nyt mulla ei oo elämää paitsi viikonloppusin. Jouduin muuttamaan toiselle puolelle suomea mun alkoholi-ongelman takia ja sen , että en voinu enää asua mun mutsin kanssa. Tosta muutosta on aikaa nyt muutama kuukaus, ja tuntuu et mitä enemmän näit päiviä tääl kuluu, niin sitä enemmän mun elämänilo vähentyy. Mulla ei oo täällä ku yks oikeesti tosi läheinen frendi, ja loput sitte asuuki siinä 400km:n päässä.

Että tällästä, mä nyt yritän päästä kirjottelemaan tätä usein.
Rohkeesti vaan lukijoita !

♥, Annika