Reason to life

Aloin tässä ykspäivä miettimään mikä oikeesti on tärkeetä mun elämässä. Tulin siihen tulokseen että frendit. Ne on aina tukemassa mua ku mulla on vaikeeta tai oon muutenvaa masentunu. Mulla on siis ihan älyttömästi frendejä, mut ei mulla oo ku oikeesti vaan muutama sellasii kunnon luottoja keille voin soittaa vaikka neljältä aamulla jos mulla on joku hätä tai laiffi muuten  vaa potkii päähän. Mut tärkein niist kaikista on Ira. Oon tuntenu sen jo ala-asteelta, mut me ollaan oltu sen kanssa parhaita kavereita vasta vähän päälle vuos. Se on silti mun ykkönen ja rakastan sitä eniten täs koko vitun paskassa maailmassa. Vaikka me ollaan koettu kaikki maailman ylä- ja alamäet se on silti pysyny mun vierellä vaikka oonki ollu välillä niin kusipää sitä kohtaa. Eniten siinä mä arvostan sitä, että tein miten kusisesti tahansa, se on antanu mulle anteeks sellasetki teot mitä mä en välttämättä pystyis hyväksymää. Se on kattonu vierestä mun angstia ja vittuilua, ja tukenu mua silloin ku mulla on ollu tosi vaikeeta elämässä, pitäny musta huolta silloin ku mä en ite oo pystyny käsittämään kuinka alas oon vajonnu, ja ennen kaikkea pysyny mun vierellä vaikka mä nyt oonki muuttanu toiselle puolelle suomea. Ilman tätä naista mä en pystyis elämään, ja se voi olla varma et mä pysyn sen vierellä aina, niiku seki on pysyny mun.

Kiitos kulta, että oot olemassa, rakastan sua ! ♥